Tänään ei iloa ikkunoista

Kun tätä taloa suunniteltiin, ajattelin että meillä käy joka kuukausi siivooja, joka aina kevään tullen pesee myös ikkunat. Siksi eivät taloon tulevat neliöt eikä ikkunoiden määrä hitustakaan ahdistaneet. Nyt on kahden päivän ajan ahdistanut, vaikka olen kuinka yrittänyt fiilistellä ajatuksella palkitsevasta lopputuloksesta. Ikkunanpesu jatkuu vielä ja loppuja ikkunoita varten on vuokrattava henkilönostin.  

Loman kaksi ensimmäistä viikkoa on tarkoitus pyhittää rakentamiselle. Viime viikolla mies maalasi varaston lattian ja fiksaili säilytysratkaisuja toimivimmiksi. Työkalupuolella näkyy pitkästä aikaa lattia ja tavarat ovat ainakin hetkellisesti hyvässä järjestyksessä ja löydettävissä.

Varaston siistimpi puoli sai lasku- ja työskentelytason ja jo muutaman päivän perusteella voi sanoa, että se on sinne enemmän kuin paikallaan. 

Meidän varasto sijaitsee autokatoksen päässä talon pääsisäänkäynnin yhteydessä. Väli on katettu ja varastoon pääsee kulkemaan talosta ihan sukkasillaan. 

Siksi esimerkiksi erilaiset urheiluvälineet säilytetäänkin pääsääntöisesti varastossa. Tämä on suuri helpotus arkeen, koska urheiluvälineiden ja jalkineiden määrä on paljon harrastavassa perheessä melkoinen.  Tällaista säilytystilaa osaamme arvostaa, koska vasta tässä talossa kaikelle on oikeasti oma toimiva paikkansa. 

Kunttaa

Yläpihan metsänpohja on kärsinyt rakentamisen aikaisesta kulkemisesta ja siihen on tarkoitus ensi kesän aikana hankkia kunttaa. Otin kuitenkin varaslähdön. Ihan meidän lähellä on alkamassa siltatyömaa, josta lokakuun aikana rajäytetään kalliota. Puut on jo hakattu molemmin puolin. Hakatulla alueella on mainiota metsänpohjaa ja päätin pelastaa tuota kaunista kunttaa meidän pihallemme. Ilmiannan itseni näin julkisesti, niin on helpompi syyllinen tarvittaessa löytää:) 

Tässä vaiheessa asettelin kunttaa jo valmiiden laattapolkujen ympärille.

Kivilaattoja on tarkoitus asettaa vielä lisää askelmiksi, mutta sen aika on ensi kesänä. Sopivat kivet ovat nimittäin meidän tontiltamme loppuneet ja niitä pitäisi jostain lisää löytää. Minusta tuntuu, että tästä yläpihasta tulee vielä oikein kiva.

Pihan sisääntulo

Pihan sisääntulo on ollut pitkän aikaa vaiheessa ja häirinnyt minua joka kerta kotiin ajaessani. Viime viikonloppuna mies teki tulevaa kiveystä ja nurmikkoa erottavan istutusaltaan valmiiksi. Tänään minä hain noita etualalla näkyviä reunuskiviä pikku-rellullani paikoista, joissa niiden puuttuminen ei ketään häiritse. Ja nyt sisääntulo on istutuksia ja nurmikon paikkoja vaille valmis. Vain se kiveys puuttuu.

Kuvat tieltä päin.

Pihasta päin. 

 

 Hieno melkein lohenpyrstöliitoskin piti liitekohtiin prassailla. 

Tämän puisen istutusaltaan käsittelen vasta ensi vuonna.

Puiden talvivalmisteluja

Valmistelimme tänään keskimmäisen kanssa puita talvikuntoon. 

Tuimme ne kahdelta puolelta harmaaksi maalatuilla kepeillä, asettelimme runkojen päälle muoviset suojat ja 

sidoimme puut suoriksi tervanarulla.

Myöhemmin puut saavat vielä suojakseen myyräverkot.  Jospa nämä puut näin hyvin kohdeltuina tuottaisivat jo ensi vuonna pienet maistiaiset. Suklaakirsikkaa en ole koskaan maistanut ja sen tuotoksia erityisesti odottelen.

Ulkona

Rakennusprojektimme ulkotyöt alkavat olla tänä syksynä viimeistelyä vaille valmiita. Paljon saimme niitä kesän aikana eteenpäin, mutta mukavasti puuhaa riittää vielä ensi kesällekin.

Pihatöiden osalta ensi kesälle jäävät autokatoksen takaosan ja sivun mukulakiveyksien tekeminen, yläpihan kuntalla tehtävät paikot, takapihan jälkikompostin teko ja pihakiveyksen laitto sekä siihen liittyen alakuvassakin näkyvät nurmikon reunuksien viimeistelyt. Etupihan ruusupenkin teko on miehellä viimeistelyä vaille valmis ja hedelmäpuiden tuet minulla teon alla.

Talon ulkotöiden osalta ei paljon ole kesken. Alakuvissa näkyvän terassin pintakäsittely jää kuitenkin ensi kesään. Tämä pintakäsittely minua kovasti mietityttää. Olemme suunnitelleet laatoittavamme terassin, mutta mitä enemmän asiaa pohdin, sitä varmempi olen, että en minä siihen laattoja halua. Itse asiassa haluaisin, että se näyttäisi juuri tältä. Pintaa ei ole kuitenkaan tasoitettu, eikä se läheltä katsoen näytä näin hyvältä. Jotain sille on pakko jotain tehdä.  Miten sen voisi pintakäsitellä, jotta betonisuus säilyisi eikä sen pinnasta kuitenkaan irtoaisi hienoa betonipölyä? Mielelläni kuulisin hyviä ajatuksia teiltä, joilla tällaisesta on kokemusta.

Tällä saunan vilvoitteluterassilla on tällä hetkellä kalustuksena kaksi lahoa pölkkyä ja
miehen ukin navetan päältä löytynyt vihreä lypsyjakkara. Aarre! Sen pohjasta roikkuu vielä heiniäkin, enkä missään nimessä halua niitä irrottaa.

Talon osalta kesken ovat myös pääovelta yläterassille johtavat portaat. Nämä minä olisin halunnut ehdottomasti valmiiksi ennen talvea, mutta kuvassa näkyvillä väliaikaisilla portailla on nyt vain pärjättävä. Myös talon ovien eteen tulevat pienet ulkoportaat ovat ensi talven ajan vielä rakennuslavaversioita.

Talon lisäksi autokatoskin alkaa olla ulkopuolelta valmis. Muutama räystäslauta ja nurkkalaudat löytävät vielä paikkansa ensi viikonlopun aikana, mutta katoksen sisäkaton teko jää ensi kesään. Talven aikana viimeistelemme varaston sisäosan väliseinän. Tällä hetkellä siisti ja epäsiisti (minun näkökulmastani katsoen) varasto ovat vielä lähes yhtä tilaa. Tästä aiheutuu se, että siistille vaatepuolelle tulee väkisinkin vielä paljon vienoa "työkalujen hajua".

Kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta tämä on kuitenkin meille rakkain koti ikinä. Tämän kodin sisäänkäynnin viimeistelee Kannustalon lahjoittama ovikyltti. Tällä kertaa se päätyi ihan oveen saakka toisin kuin edellisen rakentamisemme aikana Kannustalolta saamamme kullanvärinen ovikolkutin. Se koristi tuolloin keppihevostallin ovea. Hyvähän siihen oli riimut sitoa.

Yläpihalla

Yläpiha alkaa olla jo siinä kunnossa, että aiheuttaa enemmän iloa kuin päänvaivaa. Istutusten puolesta kunttaa ja muutamaa askelkiveä vaille valmis. Viime viikonloppuna kävin hakemassa eteläisessä Kuopiossa sijaitsevalta Heikkisen Kukkatarhalta perennoja -50% alennuksella. Jäljellä oli vielä laaja valikoima erittäin hyväkuntoisia taimia, joten ajoitus osui tällä kertaa aivan nappiin.

Terassin takana on kallionkoloon täytetty istutusallas, jonka kasvivalinnat aiheuttivat vähän päänvaivaa. Allas on lähes koko päivän varjossa eikä siihen valuvalle ja satavalle vedelle ole poispääsyä. Kasvien tuli siis olla varjossa ja kosteassa viihtyviä. Pienellä riskillä valitsin siihen puuksi varrellisen marja-aronian. Katsotaan, kuinka lopulta altaassa viihtyy. Tämän altaan valinnoissa sain kullanarvoista apua puutarhan henkilökunnalta.

 Altaasta löytyy lisäksi

marjakuusi

Japanin jaloangervo

sininata

väsähtänyt viiruhelpi

Ehkäpä pian lähipenkissä kukoistavan kaverinsa kaltainen:)

 varjoyrtti

 Terassin päästä löytyy myös istutusallas. Se on perustettu noin kolmen metrin syvyisen murskepatjan päälle ja siitä taas vesi valuu hyvinkin helposti alaspäin. Tähän altaaseen paistaa aurinko pitkälle iltapäivään saakka. Tähän altaaseen istututin irlanninkatajan ja kaksi laventelia.

Näistä laventeleista pidän kovasti ja elättelen toiveita, että ne jaksavat levittää tuoksuaan terassille saakka.

Pihan oma elämä

Tuttua varmasti kaikille omakotitalon pihan omaaville on se, että piha elää ihan omaa elämäänsä. Joskus siellä tapahtuu asioita, joita haluamme tapahtuvan, mutta aika usein ainakin tällaisessä osittain luonnontilaisessa pihassa tapahtumat ovat ennalta arvaamattomia. Osa toivottuja, mutta iso osa myös ei toivottuja. 

Meidän takapiha on tehty jo viime kesänä ja se on osittain rakennettua ja osittain luonnontilassa. Luonnontilainen rinne on se osa pihasta, josta kovasti pidän ja joka on yllätyksiä täynnä. Positiivisesti ajatellen siellä voi käydä puutarhahanskojen, kuokan ja tyhjän sangon kanssa "tutkimusretkillä".

Osa pihalla tapahtuvista asioista aiheuttaa suurta iloa ja niitä iloja sitä varjelee parhaansa mukaan.  Meidän pihalla kasvaa esimerkiksi puolukkaa, mustikkaa, metsämansikkaa, kanervia, kivoja heiniä sekä kaunista pientä kallioimarteen sukuista kasvia. Isossa osassa takarinnettä metsänpohja on hyvin säilynyttä ja eloinvoimaista.

 Mutta siellä kasvaa myös kasveja, joita vastaan käyn kiivasta taistelua. Erityisesti maitohorsmaa ja erilaisia rikkaruohoja nyhdän maasta suurella inholla. Osa näistä ei toivottujen -listalla olevista on toki itsessään ihania ja mukavia, kuten esimerkiksi pihlajat, kuuset ja koivut, mutta liika on liikaa niitäkin. Niitä pilkistelee vähän joka kolosta.

Yleensä takapihalla käydessäni minulla on takaisin tullessa kiviportaalla odottamassa iso kasa kompostiin kuljetettavia maasta irti revittyjä kasveja. Kasvikomposti täytyisikin ehdottomasti kesän aikana vielä takapihalle viritellä. 

Takapihalla on myös istutuksia, joita melkein kaikkia yhdistää se, että ne ovat syötäviä. 

 Kasvilavalaatikoissa kasvaa, salaatteja, porkkanaa, palsternakkaa ja valkosipulia. Alkukesästä siellä oli myös retiisejä.

Penkeissä kasvaa monivuotisia kasveja kuten minttua, ruohosipulia ja raparperia. Mintun leviäminen on ollut minulle suuri yllätys ja sille onkin ensi kesää varten keksittävä yksinäinen paikka, koska se valtaa tilan kaikelta muulta. Mutta onpa sitä nyt riittänyt kuivattavaksikin.

Pihalla on myös kaksi omenapuuta, pensasmustikkaa ja kuukausimansikkaa. Tuosta kuukausimansikasta pidän kovasti. Paitsi, että tuottaa makoisia marjoja, on se myös  kaunista alppiruusujen aluskasvina.

Myös muut pihan osat ovat edistyneet kesän kuluessa. Yläpihan kulkureitit ja istutusaltaan ovat lähes paikallaan, vaikkakin istutukset vielä puuttuvat. Askelkivien väliin on myös haettava kunttaa, koska alkuperäinen metsänpohja on siitä menetetty. Nuo kuvassa olevat lautapinotkin on jo siirretty pois terassin eilen valmittua. Terassista laitan kuvia myöhemmin.

Etupihalla riittää vielä hommaa kiveysalueiden kanssa, mutta nurmikko vihertää vihdoin lähes kaikista kohdista.















Meillä on nurmikkoa niin vähän, että sen leikkaamiseen ei hevosvoimia tarvita:)