Yksinkertaisuuden ylistys

Rakastan pastaa. Rakastan pestoa. Aivan erityisesti rakastan pestopastaa! Ja parmesania rakastan myös.

Kesän vedellessä viimeisiään oli aika hyötykäyttää parvekkeella vielä sinnitellyt basilikapuskan jämä. Parempaa tapaa jalostaa se ruoaksi en keksinyt, kuin surauttaa siitä pestoa. Yksinkertaista, helppoa ja hyvää!

Pesto

Pieni ruukkubasilika tai osa isommasta basilikapuskasta

1 valkosipulinkynsi tai pari pientä

Noin 0,5 desilitraa pinjansiemeniä

Noin 0,25 desilitraa oliiviöljyä

Noin 0,5 desilitraa raastettua parmesania

Mustapippuria ja suolaa myllystä

Kuori valkosipuli ja pieni kynsi muutamaan osaan.

Raasta parmesan.

Riivi basilikan lehdet astiaan, jossa voit surauttaa peston.

Laita basilikan kaveriksi valkosipuli, pinjansiemenet, parmesan ja rouhi mukaan suolaa ja mustapippuria.

Surauta sauvasekoittimella tahnamaiseen koostumukseen.

Jatka surraamista ja lorota oliiviöljyä mukaan tahnaan hiljalleen. Tarkka määrä riippuu siitä, millaisen koostumuksen pestoosi haluat.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Minä nautin pestoni täysjyväspelttispagetin ja parmesanraasteen kanssa. Erittäin simppeliä ja silti niin hyvää.

Pestoa voi myös pakastaa, joten lusikoin osan pestosatsista minigrippiin ja lykkäsin pakastimeen.

Retroruokaa

Lapsuuden ruokamuistoja on hankala toistaa omassa keittiössä. Olen todennut tämän aiemminkin pariin otteeseen. Yksi tällainen kotikodista mieleen jäänyt ruoka on makaronivelli. Sitä syötiin vaikkapa silloin, jos oli vatsanpuruja tai muuten hankala olla.

Kävin aiheesta makaronivelli taannoin keskustelua tuttavapiirissäni, ja osalle se oli tuttu ruoka myös omasta lapsuudesta, kun taas osa oli kuvitellut sen olevan suunnilleen keksittyä ruokalegendaa, sillä kuka nyt sellaista ruokaa ihan oikeasti söisi, saati valmistaisi?

Eräänä iltana minulla oli vähän sellainen samanlainen olo kuin lapsena, jolloin makaronivelliä tuli syötyä. Muistan pari kertaa aiemminkin aikuisiälläni tehneeni velliä itse, ja yleensä aina hieman huonovointisena. Jännä juttu. Reseptiä minulla ei tietenkään ollut tallessa, ja vaikka muistinkin suunnilleen, miten ruoka pitäisi tehdä, kaivelin nettiä ohjeistuksen toivossa mutten kovinkaan toiveikkaana. Yllätyin, sillä reseptejä löytyi! Seurasin Myllyn Parhaan reseptiä.

Makaronivelli

(2 annosta)

Noin 0,5 litraa punaista maitoa

Noin 1 desilitra makaronia

Noin 0,5 ruokalusikallista vehnäjauhoja

Noin 0,5 ruokalusikallista sokeria

0,5 teelusikallista suolaa

Voita

Kuumenna maito kattilassa.

Lisää kattilaan makaronit, sekoita ja anna kiehahtaa.

Kypsennä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes makaronit ovat lähes pehmenneet. Sekoittele säännöllisesti, jottei pala pohjaan.

Sulata nokare voita.

Sekoita vehnäjauhot voihin  ja lisää suurus velliin sekoittaen samalla.

Anna vellin kypsyä vielä noin viisi minuuttia.

Nosta kattila pois levyltä ja mausta velli suolalla sekä sokerilla.

Tarjoile voinokareen kanssa.

Todellista retroilu ruokaa siis. Eihän velli juuri millekään maistu, mutta koostumuksensa ansiosta sitä on helppo syödä silloinkin, kun juuri mikään muu ei maistu.

Spagettia munakoisolla ja makkaralla

Jääkaapissa oli munakoiso, jonka viimeiset käyttöhetket olivat hyvin lähellä. Siitä täytyi siis keksiä jotain ruokaa. Mutta ei tehnyt mieli mitään paistosta tai muutakaan sellaista, mitä aiemmin olen munakoisosta kokannut. Lisäksi päähäni oli pinttynyt mieliteko jostakin hyvästä, lihaisasta makkarasta.

Makkaran ja munakoison yhdistäminen johonkin ei-paistokseen ei varsinaisesti saanut ideoita tulvimaan päähäni, joten selasin reseptejä. Lopulta yhdistelin kahta Jamie Oliverin pastareseptiä Alastoman kokin paluu -kirjasta ja niin syntyi spagettia munakoisolla ja makkaralla.

Spagettia munakoisolla ja makkaralla

(2 reilunkokoista annosta)

Pieni munakoiso tai puolikas isommasta

Noin 100 grammaa hyvää makkaraa (käytin pannuwurstia Thüringenin tapaan)

1 keskikokoinen sipuli

1 kynsi valkosipulia

2 kuivattua punaista chiliä

Noin teelusikallinen korianterinsiemeniä murskattuna (itse käytin jauhetta)

1 tölkillinen kirsikka- tai luumutomaatteja

Oliiveja

Oliiviöljyä

Suolaa, mustapippuria

Tilkka viinietikkaa

Täysjyväspagettia

Parmesania raastettuna

Poista munakoisosta kanta ja leikkaa noin sentin kuutioiksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli.

Leikkaa makkara suupaloiksi.

Kaada paistokasariin oliiviöljyä.

Paista sipulisilppua, korianterinsiemenmurskaa/jauhetta, munakoisokuutioita ja makkarapaloja kauniin kullanruskeiksi. Murustele sekaan myös chilit. Lisää öljyä tarpeen mukaan.

Kaada pannulle tomaatit tölkistä. Painele kauhalla/lastalla tomaattien rakennetta rikki.

Anna kastikkeen pulputella 5 minuuttia. Lisää sitten sekaan oliivit.

Mausta suolalla, mustapippurilla ja lorauksella viinietikkaa.

Anna kastikkeen keittyä kasaan sillä aikaa kun keität spagettisi kypsiksi.

Kun spagetit ovat kypsiä, valuta ne ja nostele kastikkeen kanssa sekaisin.

Tarjoile runsaan parmesanraasteen kera. Rouhi vielä halutessasi annoksen päälle mustapippuria myllystä.

Pasta oli mukavan erilainen, tuhti mutta tavallaan myös raikas. Lisäksi oma satsini oli kovin tulinen, sillä sekosin ajatuksissani murennellessani kuivattuja chilejä ja niitä meni kastikkeeseen liikaa. Poltteestakin huolimatta varsin mukava ruoka, jota tulee varmasti tehtyä toisenkin kerran.

Pastasta saa luonnollisesti myös helposti tehtyä kasvisversion jättämällä makkarat pois. Maistuvaa olisi varmasti niinkin!

Lähes aito avokadopasta

Safkaa-kirjasta löytyvä avokadopastan resepti on noussut aivan uskomattomaan kiitoon niin ruokablogipiireissä kuin niiden ulkopuolellakin. Työpaikkojen lounaspöydissä puhutaan siitä, kuka on jo kokeillut ja ketkä aikovat tehdä sitä mahdollisimman pian. Useat ruokabloggarit ovat hehkuttaneet pastaa omissa blogeissaan.

Eihän tällaista reseptiä vaan voi ohittaa, pakko on myös kokeilla itse. Perjantaipastaksi päätyi siis tällä kertaa avokadopasta. Tosin ihan aito avokadopasta tämä ei ollut, sillä kaupan valikoimien vuoksi omasta pastastani jäivät uupumaan reseptinmukaiset lehtipersilja ja pecorino. Avokadokin olisi voinut olla vielä kypsempi!

Avokadopasta

(yhdelle)

Puolikas valkosipulinkynsi tai pieni kokonainen kynsi

Neljäsosa chilistä

Puolikkaan limetin mehu tai pienen kokonaisen limetin mehut

1 kypsä avokado

0,25 desilitraa oliiviöljyä

Kourallinen tuoretta basilikaa

(Kourallinen tuoretta lehtipersiljaa)

1 desilitra yhteensä raastettua pecorinoa ja parmesania

Suolaa, mustapippuria

Noin 250 grammaa spagettia

Tee kastike samaan tarjoilukulhoon taikka syvälle lautaselle, josta tarjoat pastan.


Pilko valkosipuli ja chili.


Purista joukkoon mehut limetistä.


Halkaise avokado ja poista siitä kivi. Leikkaa sisukset veitsellä kuutioiksi ja koverra sitten lusikan avulla sisukset kulhoon/lautaselle.


Silppua yrtit ja lisää muiden ainesten joukkoon.


Raasta juusto(t) ja laita nekin kulhoon.


Lisää öljy, suolaa ja pippuria. Sekoita.


Maista kastikeaineksia. Suolaa tulee olla riittävästi, tai muuten lopputuloksesta saattaa tulla kovinkin mauton.


Keitä spagetit hyvin suolatussa vedessä.

Ota talteen vajaa puoli desilitraa keitinvettä ja sekoita se kastikkeen joukkoon.


Valuta pasta ja sekoita kulhossa/lautasella kastikkeen kanssa hyvin sekaisin.

Raasta vielä päälle parmesania ja rouhi mustapippuria myllystä ja nauti!

Pasta oli hyvää, ja maistui aika eriltä, kuin olisin ainesosalistan perusteella osannut kuvitella. Varmasti testaan tätä vielä toistekin niin, että kaikki ainekset ovat alkuperäisen reseptin mukaisia.

Testatkaa siis ihmeessä. Avokado ei tosiaan maistu tässä varsinaisesti avokadolta, vaan tuo ruokaan pehmeyttä. Oikein mainio kasvispasta!

Parmankinkkupasta

Alunperin tänään oli tarkoitus syödä jauhelihapihvejä ja sienisalaattia, mutta koska miehen suunnitelmat muuttuivat, päätinkin kokata jotain oikein hyvää vain itselleni. Nälkäisenä ruokakaupassa mielessä häivehti vain pasta, ja pastan pääainekseksi valikoitui parmankinkku.

Kotona ruokaa laittaessa kyllä sitten vähän harmitti, ettei minulta löytynyt esimerkiksi herkkusieniä, rucolaa tai näemmä edes parmesaania (jota kyllä luulin jääkaapissa olevan, mihin lie kadonnut)! Pastasta tuli siis ainesosalistaltaan erittäin yksinkertainen, mutta silti kovin herkullinen.

Parmankinkkupasta
(yhdelle)

Spelttistä täysjyväspagettia
1 pieni punasipuli
2 pientä kynttä valkosipulia
Oliiviöljyä
60-80 grammaa parmankinkkua
(Kuohu)kermaa
Mustapippuria
(Suolaa)

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet. Puolita sipuli ja leikkaa kumpikin puolikas puolikuun muotoisiksi suikaleiksi. Silppua valkosipulinkynnet.

Laita suolattu pastavesi kiehumaan. Kun se kiehuu, lorauta sekaan hieman öljyä ja laita spagetit kiehumaan. Oman pastani valmistusaika oli noin 7 minuuttia, jossa ajassa ehtii kyllä tehdä kastikkeen oikein hyvin.

Kuumenna paistinpannulla loraus oliiviöljyä ja lisää pannulle valkosipulisilppu. Irrottele puolikuun muotoisista sipulisiivuista vielä kerrokset erilleen ja lisää pannulle. Kuullota hetki.

Revi parmankinkkusuikaleet suupaloiksi ja lisää paistinpannulle. Paista, kunnes kinkkupalat saavat hieman rapsakkuutta.

Lisää pannulle loraus kermaa ja rouhi mausteeksi mustapippuria. Lisää myös suolaa, jos koet tarpeelliseksi.

Valuta kypsä pasta ja kippaa pasta pannulle. Sekoita kastike hyvin spagetin joukkoon, siirrä lautaselle ja tarjoile.

Valmiin annoksen päälle voi vielä rouhia mustapippuria, taiteilla ylijääneestä parmankinkusta ruusukkeen ja jos olisi ollut parmesania, olisin kyllä sitäkin tähän vielä lisännyt.

Simppeliä ja nopeaa! Parmankinkku nostaa silti pastan hitusen perusarkisapuskan yläpuolelle ja maku on yksinkertaisuudessaan hyvä. Maistui ainakin nälkäiselle varsin hyvin, kyytipoikana oli lasillinen kylmää valkoviiniä.

Peruspöperöä toivottaa oikein maukasta pääsiäistä! Palaan Kanarian reissuraporttiin toivottavasti vielä pääsiäispyhien kuluessa.

Sitruunainen vuohenjuustopasta

Arki-iltaisin kokkaukseen ei riitä hirveästi aikaa eikä energiaa, vaan ruokien pitää olla mielellään helposti ja nopeasti lautaselle päätyvää sorttia. Usein meillä arkisin syödäänkin salaatteja tai lihaa ja jotakin nopeaa kasvislisuketta. Tänään päätin kuitenkin nähdä edes hieman vaivaa, vaikka aikaa tämäkään resepti ei kyllä hurjasti vaatinut.

Bongasin sitruunaisen vuohenjuustopastan Glorian ruuan ja viinin uusimmasta numerosta ja se houkutteli heti kokeilemaan. Nyt kun viikonlopulta oli jäänyt yli sekä vuohenjuustoa että puolikas sitruuna, oli aivan pakko tarttua toimeen ihan vaan jo jämienkin tuhoamismielessä! Laitan tähän määrät kuten itse tein, yhdelle hengelle.

Sitruunainen vuohenjuuustopasta
(GRV 2/2012)

Täysjyväistä spelttispagettia
Puolikas sitruuna
1-2 kynttä valkosipulia (laitoin 2, oli ehkä liikaa)
Oliiviöljyä
Noin desilitra kermaa
Noin 60 grammaa vuohenjuustoa
Pieni kourallinen pinjansiemeniä
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Keitä pasta suolatussa vedessä.

Tee kastike pastan kypsyessä.

Pese sitruuna.

Kuori ja hienonna valkosipuli.

Paahda pinjansiemeniä pannussa, kunnes saavat hieman väriä. Siirrä sivuun odottamaan.

Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia siinä hetki.

Lisää pannulle kerma. Raasta joukkoon sitruunankuori ja purista sitruunasta mehut.

Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Valuta pasta ja sekoita se kastikkeeseen.

Siirrä pasta lautaselle, murustele päälle vuohenjuusto ja ripottele pinjansiemenet. Rouhaise vielä vähän mustapippuria koko komeuden päällimmäiseksi ja nauti.

Pasta oli herkullinen! Valmistus tapahtui nopeasti ja näppärästi mutta maut olivat silti perusarkiruokaa hienommat. Valkosipuli maistui tähän kokonaisuuteen nähden ihan hitusen liikaa ja taisin laittaa pinjansiemeniäkin turhan ronskilla kädellä, mutta olin silti oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kerrassaan nam!

Valkosipulinen tomaattipasta

Pastanhimo iski ja teki mieli kokeilla Italian reissun muisteluhengessä jotakin tomaattista kastiketta sille kaveriksi. Italiassa kun tuli taas kerran todettua se että joskus yksinkertainen voi olla parasta. Se ajatus mielessäni lähdin ruokaa koostamaan.

Valkosipulinen tomaattipasta
(yhdelle)

Spagettia
Kirsikka- tai miniluumutomaatteja (noin puoli rasiallista)
Oliiviöljyä
4-5 kynttä valkosipulia
(Muutama tumma oliivi)
Tuoreita yrttejä (esim. basilika, rucola, timjami)
Suolaa, mustapippuria

Laita pastaa varten kattilaan vettä kiehumaan, hipsauta sekaan vähän suolaa ja pieni loraus öljyä. Keitä spagetti paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Minulla oli tällä kertaa luomuspelttispagettia.

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa/viipaloi ne.

Halkaise kirsikkatomaatit kahtia tai jaa miniluumutomaatit neljään osaan.

Silppua yrtit.

Poista oliiveista kivet ja silppua oliivit.

Lorauta pannulle reilusti oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia siinä hetki. Lisää tomaatit ja anna muhia. Kun tomaatit alkavat kypsyä, painele kauhalla niiden rakennetta hieman rikki jotta saat vähän kastikemaisemman koostumuksen ruokaan. Lisää joukkoon oliivit.

Kun spagetti alkaa olla kypsää, lisää kastikepannulle vielä yrtit ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lisää vielä halutessasi muutama tomaatti, jos haluat purutuntumaisiakin tomaatteja pastasi joukkoon.

Kaada spagetista keitinvesi pois, lorauta sekaan vähän öljyä ja sotke sitten kastike ja spagetti keskenään sekaisin.

Koristele annos halutessasi vielä tuoreella basilikalla ja jos juustoa kaipaat, niin raasta päälle parmesania. Myös pippuria voi vielä rouhaista valmiin annoksen päälle.

Ei tämä nyt tietenkään samalta maistunut kuin Italiassa mutta hyvältä kuitenkin. Valkosipulin määrää olisi voinut vielä ronskisti lisätä, nyt se ei tullut esiin niin vallitsevana kuin olin kuvitellut.

Pekoniherkkusienipasta

Tänään oli mieletön hellepäivä Oulussakin. Olin tietysti iltavuorossa töissä joten siinä vaiheessa kun pääsin töistä ei enää ollutkaan hirveän lämmintä. Alkoi myös tulla pieniä sadekuuroja ja tuuli yltyi. Jouduin siis hautaamaan toiveeni puistossa nautitusta päivällisestä piknik-tyyliin.

Olen nälkäisenä kiukkuinen enkä halunnut olla erityisen kiukkuinen tänään, joten piti minun suuntaaman lähikauppaan hakemaan pelastusta varsin hiostavan synkäksi muuttuneeseen kesäiltaan. Tässä ollaan nyt kaukana kauden tuotteista (ellei tuoreita yrttejä lasketa) mutta kun pekonipasta nyt vaan todistetusti toimii.

Pekoniherkkusienipasta
(3-4 annosta)

Haluamaasi pastaa ruokailijoiden nälkään sopiva määrä

2 pakettia pekonia
1 keskikokoinen punasipuli
2-3 jumboherkkusientä
Kermaa
Mustapippuria
Tuoretta timjamia
Parmesania tai vastaavaa pastan kaveriksi sopivaa kovaa juustoa

(Öljyä loraus kuullotukseen, basilikaa koristeeksi)

Laita vesi kiehumaan pastaa varten, mausta suolalla ja öljyllä jos haluat.

Poista herkkusienistä kannat. Silppua sienet suupaloiksi. Silppua myös punasipuli.

Laita pastat kiehumaan ja pannu/kasari kastiketta varten kuumenemaan.

Kuullota öljyssä hetki sipuleita ja sieniä. Saksi pekoni palasiksi joukkoon. Paista kunnes pekoni kypsyy ja hieman rapsakoituu. Rouhi joukkoon ronskisti mustapippuria ja lorauta kermaa.

Kun kastike on muhinut sopivan oloiseksi ja pasta alkaa olla kypsää, saksi kastikkeeseen vielä muutama oksa tuoretta timjamia.

Valuta pastasta keitinvesi pois ja sotke sitten kastike pastan joukkoon.

Raasta annoksen päälle reilu läjä parmesania, rouhi perään vielä mustapippuria myllystä ja koristele parilla tuoreella basilikan lehdellä.

Meikäläinen ei ole vielä muutamassa viikossa onnistunut tappamaan "parvekepuutarhaani" joten ehkä olen oppinut jotain tai sitten mulla on tänä kesänä vain käynyt tuuri toistaiseksi. Tämän annoksen timjami ja basilika tulivat siis ihan omalta parvekkeelta ruukusta.

Meidän parvekkeelle pääsi tänä kesänä asumaan yrttien lisäksi myös amppelimansikka, jonka pikkuhiljaa minimansikoita muistuttavat tuotokset jaksavat tuottaa iloa. Kunhan siitä vielä punertuisivat!

Savuporovivahteista kanttarellipastaa

Enpä muista milloin viimeksi olisin blogannut ruuasta samantien sen syötyäni, mutta nyt aion tehdä niin. Oli nimittäin sen verran maukas perjantai-illan pikaruoka yhdelle, että laitetaan vinkki samantien jakoon.

Kanssaeläjän ollessa omissa riennoissaan piti minun väsätä itselleni jotakin hyvää ja helppoa perjantai-illan appeeksi. Aamulla kaupasta oli tarttunut mukaan muutama kanttarelli ja savuporotuorejuustoa. Niistäpä siis kokkaamaan!

Kanttarelli-savuporopasta
(yhdelle)

Penne-pastaa
Muutama tuore kanttarelli
1 pieni sipuli
Voita
Savuporotuorejuustoa (käytin Crème Bonjouria)
Suolaa ja mustapippuria myllystä
(Parmesania pinnalle)

Kiehauta vesi pastaa varten, lorauta sekaan öljyä jos tykkäät ja ripauta myös hieman suolaa keittoveteen. Lisää pasta.

Puhdista ja pilko kanttarellit. Silppua sipuli.

Kuumenna pannulla kunnon nokare voita. Kuullota voissa sieni- ja sipulisilppua, kunnes sienistä haihtuu enimmät nesteet ja sipulit pehmenevät. Rouhi sekaan suolaa ja mustapippuria.

Kun pasta on lähes kypsää, lisää sieni-sipuliseokseen tuorejuustoa. Anna sulaa ja sekoita.

Sekoita lautasella pasta ja "kastike". Rouhi pintaan vielä mustapippuria ja raasta halutessasi parmesania.

Todellista pikaruokaa; esivalmisteluista siihen kun ruoka oli lautasella nenän edessä meni ehkä noin 15 minuuttia. Joko minä olin tosi nälkäinen tai sitten tämä oli oikeasti todella hyvää. Helppoa ainakin!

Nopea poropasta

Eilen olin suorittamassa ruokaostoksia pääsiäistä varten ja samoissa puuhissa oli aika monta muutakin ihmistä. Sain ostokseni suoritettua muilta osin kuitenkin ihan sujuvasti, mutta suunnatessani Stockan lihatiskille homma kävi hermostuttavaksi. Edelläni jonossa numerolappusten mukaan oli noin 40 ihmistä. Hetken jonon etenemistä tarkkailtuani totesin, että karitsan jauheliha saa odottaa jotakin toista kertaa ja teen lammaspullien sijasta jotakin muuta, johon saan ostettua tarvikkeet ilman lihatiskillä asiointia.

Pitkäperjantain aterialle löysin onnekseni lihatiskin viereen valmiiksi pakatuista lohifileistä sopivan kokoisen palasen. Enää tarvitsi siis keksiä jokin helppo ja nopea ruoka torstaille - kauppareissun jälkeen kotiin päästessä kun nälkä jo kurni siihen malliin, ettei mitään kovin monimutkaista tehnyt enää mieli ruveta kokeilemaan!

Nappasin leikkelehyllystä matkaani pari pakettia kylmäsavuporoleikkelettä ja maitohyllystä ruokakermaa. Heitin koriin myös paketillisen täysjyvätuorepastaa.

Nopea kylmäsavuporopasta kahdelle

2 pakettia eli 160 grammaa kylmäsavuporoleikkelettä
2 desilitraa ruokakermaa
Pieni sipuli
250 grammaa täysjyvätuorepastaa
Mustapippuria myllystä
Aurinkoinen Provence -mausteseosta myllystä

Paistamiseen voita ja/tai öljyä

Pastan päälle murusteltua sinihomejuustoa ja/tai parmesania

Silppua poroleikkeleet pienemmäksi. Silppua myös sipuli pieneksi silpuksi. Laita pastan keitinvesi kiehumaan.

Kuullota ensin sipulisilppua pannulla hetki, sen verran että pehmenevät mutteivat ruskistu. Lisää sitten joukkoon porosilppu. Anna poron lämmetä pannulla rauhassa, sekoittele välillä. Mausta pippurilla ja esimerkiksi Aurinkoisella Provencella.

Kun pastavesi kiehuu, laita tuorepastat sekaan. Käyttämieni tuorepastojen keittoaika oli viitisen minuuttia. Kaada samalla kerma poro-sipuliseoksen joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen muhia sen aikaa, kunnes pastasi ovat kypsät.

Valuta pasta. Tarkista maku porokastikkeesta. Suolaa kastikkeeseen ei todella tarvitse lisätä - poro oli ainakin meillä niin suolaista, että se riitti kyllä ihan itsessään.

Kasaa lautaselle pastaa ja nosta kastiketta päälle. Jos liika suolaisuus ei pelota, murusta annoksen päälle vielä hieman sinihomejuustoa. Itse laitoin jääkaapissa majailleesta Aura Goldin jämästä omaan annokseeni hieman. Kanssaeläjä laittoi pelkkää parmesania. Rouhi vielä päälle mustapippuria.

Pasta upposi nälkäisen mahaan vikkelästi. Tosi suolainenhan tämä on, mutta saa se ruoka joskus sitäkin olla. Kaverina maistui Ecussonin siideri ja kanssaeläjällä tumma Gourmet-ruokaolut.

Peruspöperölä toivottaa kaikille suklaisen ihanaa ja maistuvaa pääsiäistä!

Bolognesea uunissa

Ruokablogimiitin emännöinnin jäljiltä jääkaapissa odotti tuhoamistaan taannoin myös punaviinin jämät. Kaikkea ei viitsinyt arki-iltoina glöginkään terästeeksi lorautella, joten jotakin ruokaa piti keksiä, johon osan punkusta sai upotettua. Bolognese-kastike kävi mielessä ja googlailemalla totesin Kulinaristi-blogista löytyneen Bolognesen olevan arki-iltaani sopiva resepti testattavaksi. Resepti on alkujaan ilmeisesti Jamie Oliverin tekosia, mutta blogin emäntä oli sitä hieman muunnellut. Itse vielä muuntelin reseptiä hieman kaappieni sisällön mukaisesti.

Spaghetti Bolognese

Oliiviöljyä
1 paketillinen Amerikan pekonia
Tuore rosmariinin oksa (käytin kuivattua)
1 iso tai 2 pienempää sipulia
3 kynttä valkosipulia
500 grammaa jauhelihaa (käytin naudan paisti-)
1-1,5 desilitraa punaviiniä (laitoin 2 dl)
2 ruokalusikallista lihafondia (käytin vasikka-)
Mustapippuria
Murskattuja viherpippureita (käytin Meiran Aurinkoinen Provence -maustemyllyn seosta)

500 grammaa paseerattuja tomaatteja (käytin säilyketölkin Mutti-tomaattimurskaa)

Silppua pekoni suikaleiksi/kuutioiksi. Silppua myös sipuli ja valkosipuli. Ruskista sitten pekonipalaset pannulla. (Jos käytät tuoretta rosmariinia, lisää silppuamasi rosmariinin lehdet pannulle.) Lisää sipulit ja jauheliha. Ruskista liha kunnolla.

Lisää sitten lihaseokseen punaviini, fondi ja mausteet. Sekoita hetki ja lisää vielä paseeratut tomaatit/tomaattimurska. Anna kiehua muutama minuutti.

Kaada sitten seos uunivuokaan (tai jos pannusi on uuninkestävä, niin anna olla siinä) ja tee leivinpaperista "kansi", jonka laitat suoraan kastikkeen pinnalle. Laita sitten vuoka tahi pannu 200 asteiseen uuniin noin tunniksi.

Tarjoa spagetin kanssa. Ota kastikkeen valmistuttua sitä kauhallinen ja sotke keitetyn spagetin joukkoon, jotta spagetit eivät liimaannu toisiinsa. Lisää spagetin päälle lautaselle reilusti kastiketta ja raasta kaiken huipuksi parmesania tai muuta hyvää juustoa.



Tästä tuli mielestäni tosi mehevää ja valmistus sopi ihan arki-iltaankin kun suurin osa valmistusajasta oli helppoa; sen kun odotteli vaan että kastike muhii uunissa. Itselläni tämä taisi ehtiä olla uunissa ylikin tunnin ruokaseuraa odotellessa, mutta sehän nyt ei haittaa bolognesen tapauksessa yhtään mitään.



Kanssaeläjällekin tämä maistui, vaikka olikin vähän erikoisempi jauhelihasoosi ja ajattelin että voi olla hänen makuunsa turhan voimakkaita makuja. Hyvin upposi kuitenkin molemmille, itse lämmittelin tätä vielä seuraavana päivänä lounaaksi töissäkin.

Pastaa pipeille

Olen sairastellut koko viikon ja nyt alkaa elämä jo voittaa. En tiedä sainko viime viikonlopun Helsingin reissullani sikainfluenssan vaiko jonkun muun tosi äkäisen pöpön, mutta huonoon kuntoon se veti pariksi päiväksi ja sen jälkeenkin on mennyt toipuessa useampi. Kanssaeläjäkin koki eilen olonsa tavallista huonommaksi ja jäi kotiin.

Ruokaa siis piti saada kahdelle vajaakuntoiselle, mutta kauppaan ei voitu lähteä. Niinpä sapuskaa piti kehitellä kaappien antimista. Pasta tuntui mukavalta ajatukselta ja jääkaapista löytyi vajaa paketillinen pepperoni-siivuja jonkun aiemman pizzanteon jäljiltä.

Google tarjoili pepperonipastaan ohjeita kyllä riittämiin, mutta useimmissa tehtiin tomaattipohjainen soosi. Kanssaeläjä kun ei tomaatin eikä myöskään tomaattipohjaisten kastikkeiden suurin ystävä ole, päätin testata tätä reseptivihosta löytynyttä todella simppeliä pepperonipastan ohjetta. Simppeliys viehätti myös ihan senkin takia, että tämän saattoi kuvitella jaksavansa toteuttaa vaikka olo hieman hutera olikin.

Pepperonipasta
(kahdelle)

Pastaa (meillä penneä)
2 pientä sipulia (tai 1 isompi)
2 valkosipulinkynttä
Iso kourallinen pepperoni-viipaleita
Oliiviöljyä
Oreganoa (ei ollut, laitoin pizzamaustetta+basilikaa)
Suolaa
Pippuria
Parmesania raastettuna annoksen päälle

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Pieni pepperoni-siivuja pienemmäksi (kanssaeläjä taisi pilkkoa yhden siivun aina neljään pieneen lohkoon).

Kaada paistinpannulle öljyä ja freesaile siinä sipulisilppua, kunnes ovat pehmenneet. Lisää sekaan pepperonit. Anna seoksen lämmetä kunnolla. Heittele sitten sekaan mausteet ja lisää öljyä jos se tuntuu tarpeelliselta.

Kun pasta on kiehunut, valuta pastasta vedet pois ja sekoita joukkoon kevyesti öljyä. Yhdistä pasta ja pepperoni-sipuliseos. Tarjoile parmesan-raasteen kanssa.


Eihän tämä mikään kovin järisyttävä makuelämys ollut, mutta ajoi hyvin asiansa eli ruokki kaksi nälkäistä ja vajaalla energialla toimivaa poloista. Pepperonin mausteisuus oli kanssaeläjälle melkein jo liikaa, mutta minusta oli kiva, että tukkoisen oloni läpi maistoin kuitenkin edes jotain.

Känkkäränkkä katoaa pastalla

Alan olla todellakin kesäloman tarpeessa. Töissä pitäisi jaksaa puurtaa vielä huominen ja koko ensi viikko ennen kuin tuo vapauttava autuus alkaa. Yleensä kyllä viihdyn työssäni varsin hyvin, mutta vajaamiehityksen vuoksi tämä kesä on ollut erityisen rankka (myös jotenkin erityisen paljon vilkkaampi kuin kesät yleensä!) ja tuntuu että voimavarat alkavat olla lopussa. Olen jokseenkin kateellinen kanssaeläjälle, jolla loma alkaa huomisen työpäivän jälkeen (ja loma on myös viikon pidempi kuin omani).

Tänään oli lämmin, kaunis ilta ja olisin ehkä mahdollisesti voinut haluta syömään johonkin ulos ja samalla kenties nauttimaan kylmän siiderin tai drinksun. Sattuneista syistä tämä tilanne meni ohi ja siinä vaiheessa, kun oikeasti piti ruveta miettimään ruokaa, en enää jaksanut lähteä mihinkään ja nälkä oli valtava. Nälkä on varmin tapa saada meikäläinen kiukkuiseksi. Niinpä, kun yhdistetään väsymys, lomantarve, koko päivän jyskyttänyt pääkipu ja hirmuinen nälkä, saadaan aikaan kiukkuinen Virpi.

Ruokaa piti keksiä, mieluusti äkkiä ja kanssaeläjäkin jo tajusi, että nyt on sellainen paikka jossa on parempi olla myötä- eikä vastakarvaan. Kanssaeläjä siis lupautui käymään kaupassa, jos vaan keksin mitä syötäisiin ja millä saataisiin kiukkuinen Virpi leppymään.

Känkkäränkkäpasta
(kahdelle-kolmelle nälkäiselle)

Pastaa (meillä kaurapastaa)

2 pakettia pekonia
1 isohko sipuli
1 purkki ruokakermaa
Aurajuustoa (ehkä 70 grammaa)
Mustapippuria, paprikajauhetta, ripsaus chilijauhetta

Pistä mies silppuamaan pekoni pieniksi siivuiksi tai palasiksi. Leikkaa itse sillä aikaa sipuli. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja laita sekaan loraus öljyä ja tujaus suolaa. Lisää pastat kiehuvaan veteen. Lisää pekonit kylmälle pannulle ja käännä levy kuumenemaan.

Kun pekoni on paistunut sen verran, että siitä on alkanut irrota rasvaa kunnolla, lisää pekonin joukkoon myös sipulisilppu. Kuullottele ja paistele kunnes molemmat ovat mieleiselläsi tavalla pehmenneet ja rusehtuneet. Jauha myllystä sekaan mustapippuria, ripsauta sekaan hieman paprikajauhetta ja vielä pienempi ripsaus chilijauhetta. Sekoita ja lorauta joukkoon ruokakerma. Anna muhitella siiheksi, kunnes pasta on aikalailla kypsää. Nakkaa kastikkeeseen vielä auraa murusina tai palasina ja anna juuston sulaa kastikkeeseen.

Sekoita pasta ja kastike lautasella ja jauha halutessasi vielä päälle lisää mustapippuria. Nauti tumman oluen (kanssaeläjä) tai valkkarilasillisen (minä sosialisoin tupareiden jäljiltä avattuna jääkaapissa olleesta pullosta, jonka ystävä meille jätti) kanssa.



Ja kas näin, känkkäränkkää ei näy enää missään. Suupielet kääntyvät hymyyn samaa tahtia nousevan verensokerin kanssa.

Plagiaattipastaa

Söin tuossa taannoin Rossossa niin hyvää pastaa, että aivan yllätyin. Rossosta kun aiemmin ei mitään maailmaamullistavia makuelämyksiä yleensä ole saanut, jos ei nyt mitenkään erityisen pahaakaan. Mutta sillä kertaa valikoin listasta vuohenjuustopastaa, jonka kaverina pastassa hengailivat muun muassa artisokka, pinjansiemenet sekä aurinkokuivattu tomaatti. Ja hitsi kön se pasta nyt vaan jymähtikin suoraan makuhermoon aika miellyttävällä tavalla. Oli aivan pakko yrittää jäljitellä moista kotikeittiössäkin. Aivan vastaavaan lopputulokseen en päässyt, mutta maukasta tästäkin tuli.

Rossolaista vuohenjuustopastaa
(2-4 annosta, nälkäisyydestä riippuen)

(Luomu) täysjyväspagettia

(Luomu) pinjansiemeniä
Vuohenjuustoa
Hyvää tomaattimurskaa
Pari valkosipulinkynttä
Latva-artisokkaa (säilykeversioita purkillinen)
Aurinkokuivattuja tomaatteja (noin puolet pienestä säilykepurkista)

Sokeria, suolaa, pippuria, basilikaa

Silppua valkosipuli. Palastele aurinkokuivatut tomaatit pienemmäksi. Jos vuohenjuusto on tankona, eikä valmiina siivuina, niin kuin meillä tällä kertaa oli, niin leikkele juustosta sopivan kokoisia siivuja muutama kappale. Ravintolassa tässä oli isosta pötköstä leikattu yksi iso siivu, mutta minulla oli nyt pienempiä pari siivua per annos.

Laita pastavesi, jossa muassa suolaa ja loraus öljyä, kiehumaan. Keitä pastat makuusi sopivaan napakkuusasteeseen ja yritä ajoittaa pastat samaan vaiheeseen kastikkeen kanssa.

Aseta pannu/kattila/kasari kuumenemaan. Nakkaa pannulle pieni kourallinen pinjansiemeniä paahtumaan. Kun ovat saaneet hieman väriä, siirrä sivuun odottamaan. Siirrä seuraavaksi pannulle vuohenjuustosiipaleet ja koeta paahtaa niihin nätti rusehtava pinta. Minun nätti rusehtava pinta irtosi juustosta ja juusto jäi valkoiseksi. Noh, ei se onneksi makua pilannut.

Lorauta pannulle vaikkapa aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä ja kuullota siinä valkosipulia hetkinen. Lisää sitten sekaan sekä aurinkokuivatut tomaatit että latva-artisokat. Sekoittele tovi ja humpsauta perään purkillinen tomaattimurskaa. Mausta vajaalla teelusikallisella sokeria ja rouhimalla myllystä perään sopivasti mustapippuria ja suolaa. Heitä sekaan myös yrttejä, minä pistin tällä kertaa kuivattua basilikaa ja taisi sinne vähän oreganoakin mennä. Anna muhitella siiheksi, että pastat alkavat olla kypsiä ja lisää joukkoon pinjansiemet sekä kastikkeen päälle vuohenjuustopalat, että ehtivät vielä hieman lämmetä. Kauho sitten kastiketta pastan sekaan ja asettele juustot päällimmäiseksi. Nauti vaikkapa hyvän täysjyväleipäsen kanssa.


Tältä se näytti pannulla ennen pastan sekaan kauhomista.



Ja tältä se näytti sitten lautasella pastan kaverina. Ei musta taitais koskaan ravintolakokkia tulla, sen verran heikoissa kantimissa on tämä ruoan nätisti lautaselle asettelu. Onneksi kuitenkin yleensä maistuu paremmalta kuin näyttää :)

Pasta vastaa haasteeseen

Vellipoika-blogi voitti maaliskuun 2009 ruokahaasteen ja täten oli siis oikeutettu julistamaan aiheen huhtikuun 2009 ruokahaasteelle. Haasteen aiheena ovat tällä kertaa värit, tarkemmin sanottuna punainen, vihreä ja keltainen. Näitä värejä kuuluisi olla haasteruoan pääraaka-aineissa.

Edellinen ruokahaaste olisi ollut hurjan hauska ja minua harmittaa, etten saanut ylitettyä ruotokammoani vieläkään ja tartuttua muuhunkin kalaan kuin loheen. Siispä lupasin itselleni, että huhtikuun haasteeseen osallistun aivan varmasti. Luultavasti olisin kuitenkin taas unohtanut haasteen siiheksi, kunnes on liian myöhäistä, joten päätin tarttua mahdollisimman pian toimeen.

Jos totta puhutaan, niin osa haasteruoan aineksista kulkeutui kotiin Stockmannin hulluilta päiviltä ja kotona vasta hoksasin näistä ruokaa miettiessäni, että tästähän saisi myös haasteruoan aikaiseksi. Mietin kyllä, että voidaanko sitruunaa laskea tässä ruoassa yhdeksi pääraaka-aineeksi, jos siitä käytetään ruokaan vain mehu, mutta koska mielestäni sitruuna maistui lopputuloksessa, päätin sen olevan riittävän päätoiminen raaka-aine.

Kuten kuvastakin voi päätellä, haasteruokani kolme väriainesta ovat punainen tomaattimurska, vihreä tuore basilika sekä keltainen sitruuna. Näistä ja vähän muistakin aineksista syntyi pastaa.

Tomaattinen basilika-herkkusienipasta sitruunalla terästettynä
(yhdelle)

Puoli tölkillistä (eli noin 200 g) tomaattimurskaa
Yksi kynsi valkosipulia
Sipulia (esim. yksi shalotti tai pari kevätsipulia varsineen)
Puolikkaan sitruunan mehu
Herkkusieniä (laitoin noin puolet säilykepurkista jossa oli sieniä n. 180 g)
Kourallinen tuoretta basilikaa
(suolaa, mustapippuria)

Sopiva annos pastaa, minulla tällä kertaa kaurapastaa
Juustoa annoksen päälle, esimerkiksi parmesania

Silppua valkosipulin kynsi, valikoimasi sipuli ja basilika silpuksi. Laita pastavesi kiehumaan ja pannu/kattila, jossa valmistat kastikkeen, kuumenemaan. Tarkoitus olisi että kastike ehtisi muhia hetken ennen kuin pasta on kypsää, joten ajoita pastan valmistuminen siten, että se ei ole valmista ainakaan ennen kastiketta.

Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuullottele sipuleita siinä hetkinen. Lisää joukkoon herkkusienet. Hetkisen kuluttua purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu. Odottele taas hetkinen ja lisää joukkoon tomaattimurska. Anna pulputella tovi ja lisää sitten joukkoon basilikasilppu ja rouhaise sekaan mustapippuria sekä suolaa makusi mukaan. Anna vielä pulputella sen aikaa, kunnes pasta on kypsää. Kaada kastike pastan päälle lautaselle ja raasta tai vuole päälle vielä juustoa.


Lopputulos näytti kutakuinkin tältä. Maku oli mukavan raikas ja hieman kirpeäkin. Ei ehkä ihan järjettömän mielikuvituksellinen tuotos, mutta osallistun tällä kuitenkin ruokahaasteeseen. Ei ekalla kerralla voi ihan älyttömiä vaatia, eihän? ;)

Yksinkertaista herkkua

Tässä bloggauksessa esittelen pastan, joka on helppo tehdä ja syntyy nopeasti. Toistan kyseistä pastaa usein arki-illoin, kun haluan syödä hyvää, mutta ei ole aikaa tai jaksamusta kovin monimutkaisiin virityksiin.

Pastan valmistusainekset.

Kylmäsavulohipasta yhdelle

Kylmäsavulohta
Pieni sipuli
Tuorejuustoa
Pastaa
Rasvaa tai öljyä pannulle
Mustapippuria (+suolaa)
Pecorinoa tai muuta juustoa pastan pinnalle

Tämä siis käy helposti. Kuumenna vesi ja laita valitsemasi pastat kiehumaan. Minulla oli nyt täysjyväfusilleja, keittoajaltaan 10 minuuttia, joka riittää mainiosti "kastikkeen" valmistukseen. Silppua sipuli ja leikkaa kylmäsavulohi pienemmiksi siivuiksi. Itse laitan annokseen yleensä puolet kuvan paketista eli noin 75 grammaa. Kuumenna pannu ja lisää hieman rasvaa tai öljyä, jossa kuullotat sipulisilppua tovin. Lisää sitten kylmäsavulohisiivut ja melkolailla perään tuorejuusto. Tykkään käyttää tässä tuota Crème Bonjourin kanttarellituorejuustoa, mutta muutkin maut käyvät. Sopiva määrä tuorejuustoa tälle yhden hengen annokselle on noin puolikas tuosta 100 gramman pienestä tuorejuustopakkauksesta. Sekoittele sipulit, lohi ja tuorejuusto pannulla ja anna juuston sulaa hieman. Juusto sulaessaan sitoo ainekset yhteen. Aivan kastikkeeksi sitä ei voi sanoa, koska kovin juokseva lopputulos ei koostumukseltaan ole. Lisää mustapippuria ja suolaa jos mielestäsi tarvitsee. Lohi itsessään on melko suolaista, joten välttämättä extrasuolaa ei tarvitse tähän laittaa. Kun pasta on sopivan kypsää, sotke kalaseos pannulta pastan sekaan, raasta päälle vaikka pecorinoa ja nauti.

Kalpea pasta ei väreillä hurmaa, mutta maullaan kyllä.